
Ekonomisti Olli Kärkkäisellä on taito twiitata talousasioista kansanomaisesti.
Mahtaako Suomessa olla yhtään Twitterin käyttäjää, joka ei olisi nähnyt Nordean yksityistalouden ekonomistin Olli Kärkkäisen twiittejä? Niissä Kärkkäinen selittää meille taloutta ja avaa sen kiemuroita tavalla, jota professorihenkisiltä ekonomisteilta ei aina ole nähty.
Twitteriin Kärkkäisen ajoi halu oikoa vääriä tietoja 2010-luvun alussa. Suomessa käytiin tuolloin laajaa keskustelua perustulosta. Poliitikot väittivät perustulon tekevän työnteosta aina kannattavaa. Kärkkäinen oli tutkinut asiaa – ja oli eri mieltä. Niinpä hän kirjoitti aiheesta 20-sivuisen raportin, jossa hän kaavojen kanssa osoitti, ettei perustulo ole ihmelääke kannustinloukkuihin. Kärkkäinen odotti, että yhteiskunnallisen keskustelijat lukisivat hänen mestariteoksensa ja ottaisivat onkeensa.
”Kukaan ei huomannut mitään”, Kärkkäinen muistelee.
Seuraavaksi hän kokeili bloggaamista. Tulokset olivat vähän paremmat, näkemyksiä alettiin huomioida. Twitteriin Kärkkäinen tuli saadakseen blogille lukijoita. Vähitellen tutkijasta tuli Twitter-ekonomisti, joka näkyy työnantajansa edustajana koko ajan ei vain somekansalle, vaan myös perinteisessä mediassa. Miten temppu tehdään? Tähän kysymykseen Kärkkäinen kävi vastaamassa Framillan someaamussa. Niputimme Kärkkäisen someoivallukset vinkeiksi Twitterin kanssa tuskaileville asiantuntijoille.
1. Twitter on minulle virtuaalinen kahvipöytä. Se tuli tarpeeseen, kun muutin Britteihin tutkijaksi ja menetin fyysisen yhteyden suomalaisekonomisteihin, joiden kanssa aamuisin jurputimme asioista. Twitterissä voin keskustella muiden ekonomistien kanssa, mutta myös muiden tutkijoiden kanssa, esimerkiksi sosiologien kanssa. Twitterissä saan kuulla näkökulmia myös oman kuplani ulkopuolelta.
2. Twitter laajentaa omaa näkemystä. Briteissä oli jo vuonna 2012 someohjeita tutkijoille, joissa heitä rohkaistiin tuomaan omia näkemyksiä ja keskeneräisiäkin tutkimustuloksia esiin.
3. Asiat on selitettävä niin, että kaikki ymmärtävät. Ammattijargonia ei saa olla. Jos voit kertoa asian kuvalla, kerro kuvalla.
4. Twitter vaatii aikaa. Nordeassa Twitter kuuluu ensimmäistä kertaa myös työnkuvaani ja voin olla somessa työajalla ilman että tunnen siitä jatkuvaa huonoa omaatuntoa.
5. Twitter on keino ilmoittaa toimittajille, että tiedän tästä asiasta, saa soittaa.. Joka päivä julkaistaan mielenkiintoisia tilastoja ja lähes joka päivä ekonomistit kommentoivat niitä Twitterissä. Kertomalla ajatuksista Twitterissä toimittajat tietävät, kuka on tilastoihin perehtynyt ja kenelle voi soittaa. Silloin toimittajankaan ei tarvitse soittaa läpi montaa haastateltavaa ja kysellä, että oletko perehtynyt. Joskus uutisia tehdään pelkän twiitinkin perusteella.
6. Huumori hyvä, sarkasmi vaikea! Twitter on tuonut ”ekonomistihuumorin” myös laajemman yleisön tietoisuuteen. Sarkasmi on kuitenkin vaarallista. Syntyvyyskeskustelun yhteydessä ekonomistit vitsailivat, että tätä menoa viimeinen vauva syntyy 2040-luvulla, jonka jälkeen Suomi siirtyy negatiivisen syntyvyyden aikaan. Verkkomedian toimittaja poimi ”ekonomistien huolen” ja teki siitä uutisen. Negatiivinen syntyvyys on tietysti järjetön ajatus.
7. Jos toisen sanomisen voi tulkita hyvällä tai pahalla, valitse hyvä. Älä piikittele. Ihan turha olettaa, että kaikki olisivat hirveän perehtyneitä esimerkiksi verolainsäädäntöön, vaikka itse sen tunnet. Parempi ystävällisesti kertoa, kuin tehdä pilkkaa.
8. Ole oma itsesi. Näin sinun ei tarvitse miettiä, millainen oikein Twitterissä olet. Sinusta välittyy myös inhimillisempi kuva, jos kommentoit muutakin kuin omaa osaamisaluettasi.
9. Älä pelkää mokaamista, mokia tulee. Ja kyllä ne silloin harmittavat, varsinkin jos twiitti lähtee lentoon ja virheellinen tieto leviää. Silloin äkkiä käsi pystyyn virheen merkiksi ja korjaus ulos. Poista virheellinen twiitti, mutta säilytä korjaus virheen merkkinä. Olin alkuun ihan neuroottinen virheiden suhteen, mutta yhtä twiittiä ei vain voi miettiä kolmea päivää. Keskustelu menee ohi.
10. Tykätty twiitti ei ole sama kuin paras twiitti. Yhdessä tykätyimmistä twiiteistäni kerroin nauttivani koulukirjojen päällystämisestä. Se ei ole kuitenkaan paras twiittini. Älä siis tuijota tilastoja.
11. Harva enää seuraa blogeja aktiivisesti, vaan mielenkiintoiset tekstit löydetään somen avulla. Siksi Twitter.
Lue myös Verohallinnon someguru Nanna Jussilan vinkit twitterin hyödyntämiseen.
Ministeri Kulmuni sohaisi suomalaista häpeäkulttuuria
Case Kulmuni sai oikeutetusti aikaan keskustelua eduista ja verovaroista. Itseäni keskustelussa kiusasi sivuääninä tulleet kommentit siitä, että ministeriksi valitun henkilön pitäisi valmiiksi olla kympin viestijä. Höpönpöpö. Ei ihme, että Suomi edelleen...