Kriisit ovat yksilöitä omine erityispiirteineen. Eikö myös viestinnän tulisi ottaa huomioon tekijät, jotka luovat kullekin kriisille ajurit?

Kriisiviestinnän keskeinen ajovoima on emootio, sillä media hakee tapahtumista ihmisten kokemuksia, todellisten ja oletettujen tapahtumien herättämiä tunteita. Parhaimmillaan syntyy eheyttävä prosessi. Pahimmillaan ihmiset riisutaan henkisesti ja heidän emootioitaan käytetään hyväksi.

Emootioista pelko voi olla pirullinen piiskuri mutta parhaimmillaan myös viisas neuvonantaja. Se voi lamaannuttaa mutta myös pysäyttää miettimään toisenkin kerran. Kriiseissä se on kuin luonnevikainen lammaskoira, joka ajaa lampaat suunniltaan ja puree paimenta nilkkaan.

Kuolema on kova konsultti

Mediassa kuolema on kyyninen toimitussihteeri. Se manaa esiin kaikki kuolemanpelon johdannaiset maalaten mahdollisia kehityskaaria sekä repien vastuunkantajat torikokouksen arvioitaviksi.

Kun on kyse ihmisten ainokaisesta, tapahtumien ympärille muodostuu erilaisten emootioiden parvi tilanteesta riippuen. Terrori–isku käynnistää erilaisen emootioperheen kuin onnettomuus. Asiakkaalle tuotettu kuolema koskettaa eri tavalla kuin omalle työntekijälle aiheutunut tapaturmainen menehtyminen.

Talouden kysymykset ja vallankäyttö ovat niin ikään intohimon kohteita, jotka käynnistävät emootioiden ryppään. Ne toimivat lähteinä mediasisällöille, joissa voidaan helposti myös moralisoida ja nostaa yksittäisiä henkilöitä tikun nokkaan.

Ratsastetaan kohti auringonlaskua

Kriisin keskellä organisaation johto koettaa ymmärtää, mitä on tapahtunut ja mitä mahdollisesti on vielä tapahtumassa. Heillä on paimennettavanaan oma työyhteisönsä, jonka kollektiivinen itseymmärrys kaipaa selkiyttäjää. Media kiihkeänä agendan asettajana asettuu puolestaan mielellään kriisin julkisen käsittelyn asianajajaksi.

Kriisin jälkeen työyhteisö pyrkii tasapainoon saadakseen toimintakykynsä takaisin. Kriisi on käsitteenä leimaava ja vailla sävyjä. Se ohjaa ajattelua ja emootioita. Joillakin se laukaisee paniikin, mikä puolestaan toimii mediassa polttoaineena.

Kriisiviestinnän sijasta voisi puhua normalisointiviestinnästä. Ytimessä on yhteisön emotionaalisen tasapainon saavuttaminen. Vahvistuttuaan kollektiivinen minäkuva toimii seesteisempänä alustana myös erilaisille viestintätoimille, avainviesteille, puhehenkilöiden valinnalle ja tavalle kommunikoida.

On tilanteita, joissa kriisiviestinnän rautalankamallit eivät välttämättä toimi. Viestinnän rooli sisäisenä keskusteluttajana, yhdessä johdon ja HR:n kanssa, on keskeinen. Silloin voidaan tuottaa selkeämpää viestintää ja vuorovaikutusta sidosryhmien kanssa omasta agendasta käsin, vaikka media rakentaisikin tarinaa omista tarpeistaan käsin.

Taneli Hassinen
Isä Framillo

Taneli on Framillassa Senior Advisorina. Tanelin pitkä ja monipuolinen kokemus suomalaisissa pörssiyhtiöissä antaa hänelle kaikupohjaa auttaa ihmisiä luomaan arvoa ja merkitystä organisaatiolleen kommunikaation avulla.

Framilla Finland logo

TILAA UUTISKIRJEEMME!

TILAAMALLA UUTISKIRJEEMME SAAT SÄHKÖPOSTIISI UUTISIA VIESTINNÄN MAAILMASTA SEKÄ MM. KUTSUJA TAPAHTUMIIMME. 

Tilaamalla annat meille luvan lähettää niitä. Voit milloin tahansa poistua uutiskirjelistaltamme. Huolehdimme henkilötiedoistasi hyvin, emmekä koskaan anna niitä ulkopuolisille.

Hienoa tilauksesi onnistui! Lähetämme sinulle uutiskirjeitä ja kutsuja harvakseltaan.

Share This